maanantai 31. lokakuuta 2016

Vieraskirja kirjoista

Jokaisissa häissä lienee esillä jonkinlainen vieraskirja tai muu tapa kerätä nimmari, sormenjälki tai muu puumerkki muistoksi paikallaolosta. Minulla on aiemmissa elämäni juhlissa konfirmaatiota ja ylppäreitä myöten ollut esillä ihan "tavallinen" vieraskirja, ja täytyy myöntää että eipä ole pahemmin tullut selailtua mainittuja nimmarilistoja jälkeenpäin. Nykyään on onneksi kaikenlaisia moderneja ja kekseliäitä ideoita, joilla voi toteuttaa vieraskirjan tavalla, joka ilahduttaa avio-arjessa ihan päivittäinkin. 

Oikeastaan meidän "vieraskirjastamme" ei kirjoja puuttunut. Vieraskirjanamme toimi juliste, johon oli kuvattu monta kirjakasaa, joiden selkämykset oli jätetty tyhjäksi. Jokainen vieras sai sitten vetää nimmarinsa tyhjään selkämykseen. Etualalla oli avoinna yksi kirja, jonka lehdille oli kirjoitettu 16.7.2016 Heidi & Jussi".

Vieraskirja-julisteen meille toteutti Hey Look Oy.

Kuva: (c) Johanna Hietanen Photography

Kuva: (c) Johanna Hietanen Photography

Idean tähän olin bongannut joskus aikoja sitten Pinterestistä (no shit!), ja halusin välittömästi ottaa sen meidän häihin. Kirjat ja kirjallisuus kun kuuluvat elämäämme aika vahvastikin.

Pidämme molemmat valtavasti lukemisesta kaikenlaisesta lukemisesta, ja ihan jo ammattimme takia kirjat kuuluvat olennaisena osana elämäämme (niin hyvässä kuin pahassa, kukapa ei muistelisi ilolla 2000+ sivun tenttialueita). Taloudessamme kulutetaan aikamoisia määriä niin kaunokirjallisuutta kuin oikeuskirjallisuutta ja muuta tietokirjallisuutta. Minulle olisi vaikeaa kuvitella elämää ilman kirjallisuutta, kun koko ajan pitää olla kirja kädessä tai vähintäänkin laukussa mukana, jotta sen voi avata heti, kun pitää vaikkapa istua julkisessa kulkuvälineessä, odotella lääkäriaikaa tai vaikka vain istua kahvilassa. Jussin kanssa suosittelemme toisillemme hyvä kirjoja ja varsinkin Jussilla on tapana kertoa minulle usein, millaista  kirjaa hän on lukemassa ja mitä hän siitä ajattelee.

Kun viime syksynä muutimme kaksiosta kolmioon, halusin välttämättä toteuttaa tällä kolmannella huoneella pitkäaikaisen unelmani kirjastohuoneesta (no joo, on tämä myös työhuoneeni ja vieläpä ihan vaiheessa, kun suunniteltu lukunurkkaus ei ole vielä valmis). Tuntui luonnolliselta ripustaa kehystetty häidemme vieraskirja juuri tänne. 





Oranssi tehosteseinä tuo julisteen aika kivasti esille. Tätä on kiva katsella joka päivä!

Mitä mieltä olette tällaisista modernimmista vieraskirja-ideoista? Peittoavatko ne perinteiset vieraskirjat, vai pitääkö "oikea" häävieraskirja vielä pintansa?

Heidi

maanantai 26. syyskuuta 2016

Morsiustyyli: ei ihan tätä päivää



Kaikki tätä blogia lukeneet varmasti tietävät, että suunnittelin ja ompelin hääpukuni itse. Mutta eihän pelkkä hääpuku riitä luomaan morsiuslookia: se on aika monen asian palapeli.

(Juhla)tyyliäni leimaa usein vintage ja menneiden vuosikymmenten henki. Ja joskus arkityyliänikin: kerran eräs spurgu rantojen nainen päihteiden suukuluttaja tuli raivoamaan minulle, että "mikä helvetti toi sun Beatles-kangaskassi on, tajuuksa et Beatles on hei HAJONNU, ei ihan tätä päivää kuule!". Että pitihän sitä vanhanaikaisuutta saada häätyyliinkin.

Pyrin hakemaan häätyylilläni 60-luvun alun fiilistä, suosimaan vintagea sekä tekemään mahdollisimman eettisiä valintoja. Tässä vähän listausta morsiustyylini yksityiskohdista.



Kengät

Minulla oli kenkäkriteereinä terävä kärki (kuten 60-luvun alussa oli muotia kärki pyöristyi vasta vuosikymmenen loppua kohden), jalkapöydän yli kulkeva remmi (kenkä ei saa vahingossakaan luiskahtaa pois jalasta) ja joku muu väri kuin valkoinen — tarkoitus oli löytää laadukkaat kengät, joita voi käyttää myös häiden jälkeen.

Halusin panostaa kenkien kauneuteen (tottakai!), mutta myös mukavuuteen: mikään ei v***ta niin paljon, kuin koko päivä epämukaviin kenkiin kahlittuna. Hääpäivä on viimeinen päivä, jolloin haluaa hampaat irvessä tuskailla puristavia tai hiertäviä kenkiä. Kävin läpi varmaan miljoona kenkäkauppaa, ja etsin hääkenkiä jopa Pariisista ja Roomasta asti. Ei löytynyt. No, joskus sitä huomaa että on käynyt (turhaan) merta edempänä kalassa. 



Täydelliset hääkengät löytyivät Fredalla sijaitsevasta, pienestä Red Shoe -nimisestä kenkäliikkeestä. Red Shoe'n kengät tulevat Italiasta, eikä niitä myydä muualla Suomessa. Lesti on italialaisille kengille ominaiseen tapaan kapea, mikä on harvinaista Suomessa myytävissä kengissä. Eli täydellinen löytö minulle!

Löytämäni hääkengät olivat ihan täydelliset: terävä kärki, siro 8 cm korko ja himmeä kultainen väri. Ja se jalan yli kulkeva remmi! Materiaali oli tietenkin oikeaa nahkaa, eli mukautuu kivasti jalkaan. Nämä jäävät todellakin käyttöön.

Laukku

Alusta asti oli selvää, että metsästän häälaukuksi aitoa vintagea — onhan koko asun teema vintagessa. Kokemuksen perusteella tiesin, että vintage-juhlalaukuissa on aivan älyttömän hyvä valikoima 50-60 -lukua, joten ei olisi ollut edes mitään järkeä lähteä etsimään "60-luvun tyylistä uutta laukkua". Juhlalaukut harvoin menevät käytössä miksikään, joten hyväkuntoisia yksilöitä on yllin kyllin (kengissä vähän eri juttu, ne kuluvat nopeammin ja muokkautuvat hiukan käyttäjän myötä).



Täyteenpaljetoitu & helmikirjailtu häälaukkuni löytyi Etsystä ja se lähetettiin minulle Kanadasta. Laukku on peräisin arviolta 50-luvulta ja sille tuli hinnaksi jotain ihan naurettavaa, tyyliin 20 euroa. Minusta sairaan hyvä diili.

Etsyssä on muuten ihan mielettömän vintage-laukkujen markkinat, erityisesti näitä helmikirjailtuja löytyy sieltä todella paljon. Kannattaa tsekata, koska hinnat ovat todella kohtuullisia ja upean vintage-laukun saa monesti halvemmalla kuin uuden vastaavan.

Korut

Korujen suhteen menin less is more -linjalla. En halunnut mitään rihkamakoruja Glitteristä tms, toisaalta budjetti ei oikein taipunut oikeiden arvokorujen ostoon. Suvussani ei myöskään kulkenut mitään oikean tyylisiä perintökoruja, joita olisi voinut lainata. Mutta ei se mitään, vintageputiikit tulivat apuun tässäkin.

Hääpuvussani oli venepääntie, jonka linjaa en halunnut "katkaista" kaulakorulla. En arkityylissäkään käytä juuri kaulakoruja, vaan minulla on yleensä vain korvakorut. Korvislinjalla mentiin nytkin.


Nämä 50-luvun klipsikiinnitettävät korvakorut ovat Etsystä ja lähetettiin minulle Briteistä. Korvikset olivat käyttämättömät, ja aivan täydellisessä kunnossa. Hopeisesta, koristekivin somistetusta salmiakinmuotoa mukailevasta taustasta riippuvat pisaranmuotoiset helmet. Tämä(kin) löytö oli 100 %:sti sitä, mitä etsin. Toisaalta jouduin selaamaan Etsyä ainakin tunnin, jotta löysin "oikeanlaiset" vintgekorvikset.

Kampaus

Ihana luottokampaajani, hyvinkääläisen Hiushoitola Amican Kikka teki minulle kampauksen (ja koekampauksen) häälahjaksi. Olimme alkaneet suunnitella kampausta jo hyvissä ajoin, ja kampausaika olikin varattu noin puolitoista vuotta ennen häitä. Minulla oli aika selvä visio siitä, mitä haluan: 60-luvun klassinen, sileä banaaninuttura oli juhlakampaus, joka oli minulle tehty aiemminkin ja jossa todella viihdyn.




Kampaus oli hyvin yksinkertainen ja helppo toteuttaa. Tässä ei tarvinnut Kikan alkaa kikkailemaan (heh), vaan valmista tuli puolessa tunnissa. Moni tuntemani kampaaja on sanonut, että banaaninuttura on kampaus, jota aina harjoitellaan kampaajakoulussa, ja sitten kukaan ei halua sellaista enää nykypäivänä. Paitsi minä. No, enpä muutenkaan ole "ihan tätä päivää", kuten kirjoituksen alussa mainittu alan nainen osasi kertoa :D

Tuoksu


Kevään 2016 tuoksuna ja samalla häätuoksunani toimi Giorgio Armanin . Sì on puuterinen tuoksu, josta löytyy makeutta, mutta on samalla raikas. En halunnut ostaa uutta tuoksua pelkäksi "häätuoksuksi", vaan pikemminkin koko hääkevään ja -kesän tuoksuksi.

Huntu

Hunnun hankin Atelje Tuhkimotarinasta ja se on Poirier-merkkinen. Kaksikerroksista tyllihuntua reunustaa pitsi. Huntu asetettiin kampauksen päälle, jolloin se laskeutui hartioille ja päälaelle jäävä rypytys toi kampaukseen vähän lisää illuusiota korkeudesta.



Pidin hunnusta kovasti ja käytinkin sitä niin kauan kuin mahdollista, eli käytännössä häävalssin alkuun asti.

Kimppu

Morsiuskimppuni oli Hey Lookin Michaelan käsialaa. Tähän(kään) en voisi olla tyytyväisempi! Kimpussa oli valkoista, puuterisen roosan sekä persikan sävyjä. Kukat olivat pionia, ruusua ja ... öööhhh... jotain kauniita kukkia :D Olen kai ennenkin maininnut täällä, etten tiedä kukkien nimiä. Vihreyttä toivat eukalyptuksen lehdet.


Morsiuskimpun muoto oli tuollainen luonnollinen, hiuken epäsymmetrinen ja sivusuunnassa levenevä. Halusin välttää "pallomaisen" kukkakimpun.

Kimpun yksityiskohtana oli medaljonki, jossa oli kuva edesmenneestä Emma-koirastamme. Tätä pientä detaljia ei moni varmaankaan huomannut, mutta minulle oli tärkeää että se oli olemassa :)

***

Olin todella tyytyväinen häälookiini, ja kaikki sen suhteen meni juuri kuten olin ajatellutkin. Ei ihan tämän päivän häämuodin mukaista, mutta juuri oikea tyyli minulle. Ja eipä tullut kukaan raivoamaan että "mitä helvettiä sulla oikein on päällä, etsä hei tiedä ettei toi tyyli oo ihan tätä päivää" :D

No, siinä asiaa asusteista. Seuraavaksi pitää varmaan tehdä postaus itse hääpuvusta ja sen suunnitteluprosessista, alkaa nimittäin olla jo korkea aika sanoa puvusta jotain. 

Heidi

Kuvat / Photos: (c) Johanna Hietanen Photographty
Kimppu / Bouguet: Hey Look Oy
Mekko / dress: Itse tehty / self made



sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Neljästä vasemmasta jalasta parkettien partaveitsiksi

Kirjoitin reilu vuosi sitten blogiin siitä, kuinka onnettomia tanssijoita me Jussin kanssa olemme. Vielä kesällä 2015 emme käytännössä osanneet lainkaan seuratanssien askeleita, ja vanhojentanssien opit olivat unohtuneet jo aikapäiviä sitten. (Mainittu tanssi-aiheinen postaus täällä.) Aina, kun "joutui" tanssimaan mitä tahansa paritansseja, ainakin minua vähän nolotti osaamattomuuteni. Häissä — etenkin omissaan kuitenkin pitäisi osata tanssia, ainakin jos häävalssin meinaa vetää. Asialle piti siis tehdä jotain.

Syyskuussa 2015 aloimme käymään Tanssikoulu Elinan Keskitalon paritanssin alkeiskurssi -tunneilla kerran viikossa. 12-viikkoisen kurssin aikana opettelimme valssin, tangon, fuskujiven ja foxtrotin. Askeleet alkoivat sujua, emme olleetkaan ihan toivottomia oppilaita. Elina on ihan mieletön opettaja, enkä takuulla valehtele kun nyt sanon etten ole koskaan törmännyt yhtä energiseen ja aurinkoiseen ihmiseen!

Meidän oli tarkoitus käydä vain tuo alkeiskurssi. Yhtäkkiä meitä kuitenkin puraisi joku tanssikärpänen, koska tanssiminen olikin ihan sairaan kivaa. Alkeiskurssin loputtua ilmoittauduimme saman tien paritanssin jatkokurssille. Ja sen jälkeen latinalaistanssikurssille. Sitten vielä pari yksityistuntia häävalssin hiomiseksi, ja tänä syksynä olemme taas paritanssin jatkokurssilla. Yhtäkkiä olemme saaneet Jussin kanssa huomata, että mehän osataankin tanssia ja mehän itseasiassa harrastamme tanssia! Tämä kaikki tietysti näkyi hääpäivän tansseissa: ei tarvinnut nolostella ja talloa toisen varpaille. Häävalssi sujui — no, kuin tanssi, heh. 







Häävalssina meillä oli Akselin ja Elinan häävalssi. Valssivalinta juontaa juurensa yhteiseen lempikirjaamme, joka on Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla.

Myös cha-cha-cha'ta tanssimme yhden kappaleen verran, mutta se ei ollut mikään suunniteltu juttu.



Häävalssin ja ex-tempore cha-cha-cha'n lisäksi tanssimme vielä hääfuskun. Fuskujivesta on oikeastaan tullut lempitanssimme! Lisäksi kyseinen tanssi kuuluu ehdottomasti tähän häidemme aikakausiteemaan. Fuskua tanssittiin bändin soittaman La Bamba- ja Twist and shout -mixin tahdissa, mistä tuli aivan ihanasti vintagefiiliksiä. Bändi soitti ihan sairaan hyvin, ja meno oli vauhdikasta! 




Olin vaihtanut ennen fuskua ylleni kellohelmaisen mekon, joka toimi todella hyvin noiden fuskujiveen kuuluvien pyörähdysten kanssa! Myös kengät on jo tässä vaiheessa iltaa vaihdettu matalampaan malliin.




Tavallaan haluan siis sanoa tällä kirjoituksella, että älä murehdi, vaikket osaisi tanssia valssia tai muita seuratansseja. Mekin oltiin Jussin kanssa ennen suoraan sanottuna ihan p****ja tanssijoita, ja nyt me ollaan ihan hyviä :D
Entä miten teillä, aiotteko tanssia / tanssitteko häävalssin, ja onko tanssikurssi tarpeen? :)

Heidi

P.S: Kaikki pk-seudulla asuvat, häätanssiopetusta kaipaavat: vahva suositus Tanssikoulu Elina Keskitalolle! Pidempien kurssien lisäksi Elina järjestää ainakin kerran kuussa yhden päivän pituisia häävalssikursseja, jos ei halua niin paljon panostaa tanssiin vapaa-ajastaan :)

maanantai 12. syyskuuta 2016

Morsiamen meikki: inspiraatiota 60-luvulta

Toisen meikattavana on aina jännittävä olla. En käy kovin usein meikkaajalla ja juhliinkin meikkaan lähes aina itse, mutta hääpäivänä tahdoin turvautua ammattilaisen apuun jo ihan meikin kestävyyden takia. 

Häämeikkini teki meikkaaja-maskeeraaja Sari Rannikko. Sari tuli ihan paikan päälle minun lapsuudenkotiini, joka toimi hääaamuna "tukikohtana" tosi kätevää!

Olimme Sarin kanssa tavanneet muutama viikko ennen häitä koemeikin merkeissä, joten tiesin mitä on tulossa. Olin esittänyt toiveen, että häämeikki myötäilisi koko häiden aikakausi-teemaa, eli 60-luvun alkua. Tuohon aikaan silmiä korostettiin voimakkaasti (mutta ei liikaa, kuten vuosikymmenen lopussa!) muun muassa banaanivarjostuksella ja ripsissä oli kunnolla volyymia. Näiden vastapainona pidettiin sitten huulet suht luonnollisena. Mitään mod-lookia ihonvärisine mattahuulineen en kuitenkaan halunnut, ja se olisi sitä paitsi ollut enemmän juuri sitä 60-luvun loppua. Ideana oli kokonaisuudessaan raikas, mutta voimakkaasti silmiä korostava lopputulos.

Kaikki kuvat (c) Johanna Hietanen Photography


Hääteeman lisäksi yksi syy tämän meikkityylin valintaan oli se, että tunnen oloni "kotoisaksi" silmiä korostavassa juhlameikissä ja erityisesti banaanivarjostuksissa. Pidän siitä, että liikkuva luomi on selvästi vaaleampi kuin rajaus, ja että luomivako on kunnolla varjostettu. Smokey eyes ei ole yhtään minun juttu. Tykkään myös yhdistää banaanivarjostuksiin luonnollisen sävyiset huulet, jotta silmät tulevat ihan kunnolla esiin. Käytän kyllä aika usein kirkkaanpunaista huulipunaa jopa ihan arkena ja pidän siitäkin lookista, mutta en ihan yhtä paljon kuin tästä (ja se olisi muutenkin enemmän 50- kuin 60-lukua).


Tässä kiinnitellään parhaillaan irtoripsitupsuja paikoilleen. 60-luvulla käytettiin enemmän irtoripsinauhoja, mutta tässä ripsi-asiassa halusin ottaa vähän luonnollisemman lopputuloksen antavan vaihtoehdon. Taustalla muuten hiippailee pari morsiustyttöä tyllimekoissaan...


Myös kaikkien aikojen Southern belle Scarlett O'Hara pääsi yksityiskohdaksi hääkuviimme. Scarlettin omille avioliitoille ei käynyt kovin hyvin, mutta hän on silti idolini <3


Jos suunnittelet häämeikin teettämistä kotona, niin suosittelen varaamaan hääpäivänä ihan kunnolla pöytätilaa! Kuten kuvasta näkyy, Sarinkin arsenaaliin kuuluu "muutama" sivellin ja purnukka.


Morsiamen lisäksi Sari meikkasi myös kaason sekä morsiamen äidin ja siskon. Saipa myös 4-vuotias kukkaistyttö sipaisun poskipunaa ja huulikiiltoa.


Meikki pysyi koko päivän ihan superhyvin. Minulla on vähän sitä ongelmaa, että varsinkin meikkipohja lähtee usein liikkeelle kesken päivää ja meikki ikään kuin "valuu" iholla (ja joo, Urban Decayn All-nigther on käytössä, ei auta mitään). Nyt ei tätä valumis-ongelmaa todellakaan ollut! Taisin illan aikana yhden kerran vähän painella nenää puuteripaperilla, mutta that's it. 

Kevyen huulipunan koostumus oli sen verran voidemainen, että sitä piti muutaman kerran lisäillä päivän mittaan. Minulla oli käytössä Dior Addict ja sävy 260 Bright, joka korosti nätisti huulten omaa väriä, mutta ei ollut "huulipunamainen".




Että sellaista lopputulosta! Mielestäni varsin hyvin saavutettu 60-luvun alun fiilistä häämeikissä. Ennen koemeikkiä näytin Sarille paria inspiraatiokuvaa tavoittelemastani lookista. Noissa kuvissa esiintyi luonnollisesti tyyli-idolini Audrey Hepburn:



Koemeikkauksessa jutustelimme Sarin kanssa hetken tavoista tehdä tämä 60-luvun meikki. Silmien varjostukset ja luomivärin häivytykset voi kuulemma tehdä "perinteisellä tavalla" jota oikeasti käytettiin 60-luvulla tai sitten jollain modernimmalla tavalla, jota usein käytetään nykyaikana, kun haetaan 60-luvun meikki-lookia. Tuo modernimpi tapa on ilmeisesti vähän "överimpi" mitä tulee muun muassa rajauksiin (kai ideana on allaviivata, että nyt tässä todella haetaan 60-luvun fiilistä?), kun taas "oikea" 60-luvun alun tapaan tehty meikki on raikkaampi. Päätimme mennä sillä ihan perinteisellä tavalla, koska halusin tosiaan välttää ne twiggymaiset mod-fiilikset. Kuulemma tämä "Audrey-look" kuitenkin vaatii tietynlaiset kasvonpiirteet toimiakseen, mutta onneksi tästä ei tullut mun kohdalla ongelmaa.

Mitä mieltä olette 60-luvun meikkaustyylistä ja minun häämeikistä ylipäätään? :)

Heidi

(Kaikki kuvat (c) Johanna Hietanen Photography)

perjantai 2. syyskuuta 2016

Valinnan vaikeus: hääpotretit

Sanon suoraan, että tähän potretti-postaukseen sain inspiraation Lauralta, joka kirjoitteli aiemmin tänään hänen ja Mikon hääpotreteista. "Apua, Lauran häät oli neljä viikkoa meidän häiden jälkeen ja itse en ole vielä edes aloittanut potrettien valitsemista!", tuskailin. Sitten olikin pakko avata läppäri ja alkaa valkkaamaan :D 

Nyt kun häistä on jo puolitoista kuukautta, pitäisi alkaa pikkuhiljaa valitsemaan "virallista" hääpotrettia ja teettää kiitoskortit. Siinä on vaan sellainen ongelma, että parhaan potretin valinta on hurjan vaikeaa! Olisi niin monta hyvää vaihtoehtoa. Juuri valinnan vaikeuden takia ehkä olemmekin lykänneet tätä potrettien valintaa.

Anyway, ohessa meidän potretteja — kertokaahan mielipiteitänne! Osa on perinteisempiä, osa vähän modernimpia. Olen jaotellut kuvia kuvauspaikkojen mukaan, ja jokainen kuva on numeroitu kuvatekstikentässä kommentoinnin helpottamiseksi.

Kaikki kuvat (c) Johanna Hietanen Photography.

Ullanlinnanmäellä

Hääpäivänämme tuuli aivan valtavasti. Ensimmäinen kuvauspaukkamme oli Ullanlinnanmäki Kaivopuistossa, jonne suuntasimme heti vihkimisen jälkeen. Korkealla mäellä tuuli ei todellakaan jäänyt huomaamatta. Viimassa oli kuitenkin se hyvä puoli, että pystyimme helposti ottamaan toiveisiini kuuluvia "huntukuvia".

1

2

3

4

5
Seuraava kuva syntyi oikeastaan vahingossa. Tässä kuvassa hunnun ei ollut tarkoitus lähteä lentoon, mutta niin vain tuuli sieppasi sen mukaansa. Tämä on ehkä vähän liian erikoinen meidän "viralliseksi" hääpotretiksi, mutta kuva on minusta niin hausta, että oli suorastaan pakko laittaa se tänne :)

6

Kaivopuistossa

Tiedän — äskeinen kuvauspaikka Ullanlinnanmäki on Kaivopuistossa. Seuraavaksi kuitenkin potretteja tuulensuojasta Ullanlinnanmäen alapuolelta.

7

8

9

10

11

12





13

14
Seuraavat kolme kuvaa leikittelevät kirkkaalla heinäkuun valolla.

15

16

17

Katajanokan Kasinolla

Nämä potretit otettiin vasta pääruoan jälkeen ja ihan omana sessionaan. Osa on otettu täsmälleen samassa paikassa kuin meidän save the date -kortteihin käytetyt kihlakuvamme, joista voi myöhemmin tehdä jonkun hauskan vertailukollaasin tms :)

18

19

Allaolevassa kuvassa "ihanana" yksityiskohtana muuten näkyy taustalla Helsingin keskustan ehdottomasti rumin kaupunginosa, Merihaka. Merihaan arkkitehdit, what were you thinking?!? :D

20
Tästä allaolevasta kuvasta tulee ainakin minulle erityisen vahvoja vintage-viboja. Liekö syy vanhahtavassa kuvausmiljöössä yhdistettynä mustavalkoisuuteen, vai missä. Samat tamineet kun on kuitenkin molemmilla päällä joka kuvassa.

21




Herranjumala, että tuli paljon kuvia. Tässä ei edes ollut kaikki potretit, karsintaa piti tehdä. Lisäksi meillä on niitä öisessä Helsingissä otettuja potretteja, jotka ovat myös tosi ihania. Varsinaisen hääkuvan haluaisin kuitenkin olevan sellainen, missä minulla on tuo "varsinainen" hääpukuni, eikä vaihtomekkoa.

Mitä mieltä olette potreteista — mikä on suosikkinne? :)

Heidi